Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Muistatko, milloin viimeksi pysähdyit kunnolla ajattelemaan?

Nykyinen elämäntahtimme tuntuu olevan niin hektinen, että välillä unohdamme kurkata peiliin, kun ryntäämme kokouksesta toiseen, suhaamme kiireessä töistä harrastuksiin ja koitamme noudattaa terveellisiä elämäntapoja kuntoiluineen, lepohetkineen ja vitamiineineen.

Tiedämme, että pysähtyminen auttaisi selkiyttämään ajatuksia, ja silti emme ehdi, vaan paahdamme armottomalla tahdilla eteenpäin. Omien ajatusten sekamelskassa on haastavaa pysyä mukana.

Oletko huomannut mitä tapahtuu joskus saunassa tai suihkussa, kun nautit hetkestä ajattelematta mitään? Tai kun puhut ystävälle jostakin mieltä hiertävästä asiasta ääneen? Yhtäkkiä huomaat saaneesi idean tai oivalluksen ja asian ratkenneen mielessäsi kuin itsestään.

Meille ihmisille on tyypillistä se, että tiedämme, mitä pitäisi tehdä tai mikä olisi meille hyväksi. Silti emme tee näin, sillä emme ehdi pysähtyä asian äärelle tehdäksemme toisin tai nähdäksemme olennaista. Kuulostaa hullulta, mutta on niin totta. Reflektointi ja pysähtyminen tällaisessa tilanteessa lähes poikkeuksetta auttaa meitä hahmottamaan olennaisen ja helpottaa eteenpäin luovimista.

Reflektointi on oppimisen edellytys

Reflektointi on oman toiminnan arviointia ja jäsentämistä siten, että vanhan ja uuden tiedon yhdistämisessä syntyy oppimista ja uusia oivalluksia. Omaa tilannetta on hyvä katsoa aika ajoin vaikka lentokoneperspektiivistä muiden silmin.

Reflektointi on myös oppimisen edellytys, sillä oppiminen vaatii aina aiemman tiedon ja kokemusten yhteensovittamista uuteen ja näistä tietoiseksi tulemista. Reflektointia voi tapahtua itsenäisesti pohdiskeltaessa, vuorovaikutuksessa muiden kanssa tai vaikkapa päiväkirjaa kirjoitettaessa. Myös voimakas tunnereaktio esimerkiksi taidenäyttelyssä, konsertissa tai elokuvissa voi vaikuttaa siihen, miten jatkossa reflektoimme ympäröivää maailmaa.

Tutkimusten mukaan reflektointikyvyn on todettu olevan yksi tärkeämpiä menestystekijöitä työelämässä ja miksei muussakin elämässä. On siis kyse keskeisestä taidosta. On tärkeää osata katsoa asioita laajasti kuten, mikä on olennaista työssä, mikä tuottaa eniten hyötyä muille ja mikä tässä asiassa on merkityksellistä.

Jos reflektoinnin taitoa ei ole, voi pahimmillaan käydä niin, että ihminen ei opi aiemmista kokemuksistaan ja virheistään, vaan näkee vikaa ainoastaan itsensä ulkopuolella. Hän on ikään kuin ulkoistanut ongelmat ympäriltä tuleviksi uhiksi. Kun ihminen ei tunne itseään ja omia rajojaan, hän ei osaa myöskään asettaa niitä siten, että ne tukisivat hänen omaa hyvinvointiaan. Itsereflektion puute voi näin olla esteenä kehittymiselle ja henkilökohtaiselle kasvulle.

Itsereflektoinnista kannattaa tehdä rutiini

Mitä itsereflektio käytännössä voisi olla? Se on kuin kysymistä itseltä: hei, mitä kuuluu? Itselläni on tapana aamuisin tehdä eräänlainen itsereflektio, jossa rauhassa pohdin muun muassa:

• Mistä olen kiitollinen tänä aamuna?
• Mikä on päällimmäisin tunne tällä hetkellä?
• Missä minua kaikkein eniten tänään tarvitaan?
• Mitä aion tänään saada aikaan? Keitä kohtaan?
• Mitkä tämän päivän tärkeimmät asiat?

Kirjoitan näistä muutamia asioita ylös. Samalla myös vilkaisen eilisen muistiinpanot voidakseni arvioida eilisen onnistumista.

Itsereflektoinnin hyödyt tulevat esiin, kun siitä tekee helpon rutiinin. Voit kirjoittaa ylös niin omia ajatuksia, tunteita kuin toimintaakin. Tärkeintä on vain kirjoittaa sensuroimattomia ajatuksiaan tajunnanvirtana ylös. Parhaiten harjoitus toimii silloin, kun on juuri herännyt ja alitajunta sykkii kirkkaimpana takaraivossa. Toisille toimii harjoittelun kalenterointi ja toisille taas vapaus tehdä se sopivalla hetkellä. Kerran viikossa vie jo eteenpäin, mutta viiden minuutin päivittäisellä rutiinilla pääsee paljon syvemmälle.

Vuorovaikutus tukee henkilökohtaista kasvua

Päiväkirjan äärellä, hiihtoladulla, saunassa tai coachingsessiossa asioiden äärelle pysähtyminen voi havahduttaa kokemustemme uudelleen arviointiin. Moni on havainnut, että tarvitsee oman ajattelun tueksi oivalluttavaa keskusteluapua, ajattelukumppania, sillä henkilökohtainen kasvu tapahtuu usein parhaiten vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

Coachingissa reflektointi on keskeisessä asemassa. Oivallusten avulla coachattava tulee tietoiseksi omasta itsestään, vahvuuksista, heikkouksista, toiminta- ja ajattelumalleista sekä myös mahdollisista omaa toimintaa rajoittavista uskomuksista. Näin voi löytää uusia merkityksiä asioille, ja oppia samalla niistä.

Latinankielinen lentävä lause ”ajattelen, siis olen” tarkoittaa, että aistihavaintojensa varassa oleva ihminen todistetusti tekee ympäristöä tutkaillessaan loppupäätelmiä ja toimii havaintojensa ja päätelmiensä mukaisesti. ”Ajattelen, siis olen” on manifesti elämälle, sillä ihmisen käyttäessä aivojaan, hän on todennäköisesti elossa eli olemassa.

Pysähtyminen ja reflektointi on yksi tärkeimmistä taidoista, sillä se vaikuttaa koko elämään. Reflektointi lisää hyvinvointia ja merkityksellisyyden tunnetta. Kannustan sinua ajattelemaan ja kysymään itseltäsi päivittäin: hei, mitä kuuluu?

Johanna Laitila on sertifioitu Business Coach®, hyvinvointivalmentaja, KM, VTS ja HHJ. Laitilan missiona on olla rakentamassa merkityksellisiä, innostavia ja onnellisia työpaikkoja, jossa jokaisen potentiaalia hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla. Laitilalla on 20 vuoden kokemus HR:n, työhyvinvoinnin, henkilöstökokemuksen ja organisaatioiden kehittämisen tehtävistä sekä johtoryhmätyöskentelystä eri organisaatioissa.

Lisätietoja Johanna Laitilasta:
www.johannalaitila.fi
https://www.linkedin.com/in/johanna-laitila-488a347/
https://www.facebook.com/coachingjohannalaitila
https://www.instagram.com/coaching_johannalaitila/

Lue myös Laitilan aiemmin julkaistut kolumnit Osaaminen esiin, Aamurutiinit uusiksi, Mikä sinulle riittää? ja Kuuntele tunteita.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.